maanantaina, helmikuuta 07, 2005

Back In Black

Mies huutaa maailmalle.

Nainen hymyilee unissaan.

Sellaista se elämä on.


keskiviikkona, lokakuuta 20, 2004

La Grande Illusion

Pitkä, kirjoittamaton jakso. Tältä toimettomalta ajalta muistan vain ahdistuneisuuden ja huonon olon. Ahdistuneisuus ja depressio ovat kavalia tauteja. Ihmiset osaavat olla niin poskettoman julmia, tylyjä ja epäoikeudenmukaisia toisilleen. Ihmisen, joka syyttää kauppakeskuksessa pommin räjäyttävää opiskelijaa "sydämettömäksi pedoksi" tai väkivaltaista skitsofreenikkoa "eläimeksi", pitäisi itse kokeilla miltä yksinäisyys tuntuu. Mikseivät ihmiset ymmärrä? Maailma on niin kova paikka nykyisin, että yksittäiset hyvän tahdon osoitukset saavat giganttiset mittasuhteet.

Tällaisessa ympäristössä musiikin merkitys korostuu. Musiikki on vallannut elämästäni yhä suuremman alan, en pärjää päivääkään ilman. Musiikki on elinehto, tasapainoisen kanssakäymisen elinehto.

Olen myös alkanut innokkaasti opiskella filosofiaa. Olen vielä lapsenkengissä, mutta mihinkäs minulla kiire olisi. Usein, liian usein löydän itseni höpöttämästä innostuneena seikoista jotka eivät kiinnosta ikätovereitani juurikaan. Ja yhteiskunta, sen kummemmin kun koulutusjärjestelmäkään ei tunnetusti juuri tue poikkeusyksilöitä. Cruel.

Ai niin, täytinhän sentään 16 vuotta. Ei se voi olla vaikuttamatta johonkin.

Höpöti höpöti, mutta kyllä mieli keveni kummasti. Ajatukset selkiytyivät entisestään. Suottehan anteeksi n. kahden viikon hermolomani. Voin vakuuttaa että nyt olen (jälleen) uusi ihminen.

Lenkkeily on muuten älyttömän nastaa, suosittelen. Sääli vaan että illat pimenevät kiivasta tahtia. Talvi tekee tuloaan... ja sen päätyttyä kesä.

Now playing: Rammstein - Amour

What is your major malfunction, numbnut?! Didn't mummy and daddy bought you enough attention, when you were a child?! - Sgt. Hartman (R. Lee Ermey)
Full Metal Jacket (Stanley Kubrick, 1987)

maanantaina, lokakuuta 04, 2004

Wunderbar

Olen pikku hiljaa tajunnut olevani perinjuurin saamaton ihminen. Saatan istua tuntikausia tietokoneen ääressä, sängyllä tai sohvalla, keittiössä, tekemättä yhtään mitään. Miksen aloita töitä? Miksi vain jökötän kun tatti paskassa? AKTIVOIDU MIES!

Ja kun on tämä halvatun flunssakin. Onneksi piti vaan kyhätä pahainen ruotsinkoe ja pääsi himaan, sillä aistini olivat turtuneet ja harhailin kaupungilla kuin salaatilla lyöty Frankenstein. Kirjastossa ärisin kuin kiimainen bulldoggi kun olin vähällä kävellä kirjahyllä päin mutta pian en voinut olla repeilemättä kun kirjaston lainausautomaatti pukkasi Windowsin virheilmoitusta heti käytettyäni kyseistä aparaattia. En tiennyt sen edes olevan mahdollista.

Kirjastossa erehdyin henkilöstä.

Matkalla olin vähällä törmätä.

Päätä särkee.

Minä en ole amis.

Hautajaiset ovat kaunis tapahtuma jos ne onnistuvat. Se tuli todistettua viikonloppuna. Jäi oikein mukava olo, tietysti haikealla tavalla.

Sunnuntai hurahti.

Now playing: Rammstein - Amerika

May The Force Be With You. Obi-Wan Kenobi (Alec Guinness)
Star Wars (George Lucas, 1977)

lauantaina, lokakuuta 02, 2004

Väärä kuvasuhde

Koin kuolemanläheisen kokemuksen. Olin vähällä tukehtua lihapiirakan palaseen. Sekunnin taikka parin ajan elämäni vyöryi filmikelana silmien edessä. Perin juurin tylsä, tekotaiteellinen avantgarde-eksperimentaali. Onneksi sain kakomisella piirakan mahalaukun uumeniin, minne mokoma kuuluukin.

Kaupungilla kiinnitin erityistä huomiota japanilaiseen matkaajaan jolla oli patti alahuulessa, pikkupoikaan joka murtautui Kakolaan aidan yli sekä muihinkin kirjaviin yksilöihin. Ihmisten ystävällisyys tuntuu kuin lämpimältä vuoteelta ja kahvikupilta sadan päivän Etelämantere-retken jälkeen. Vastaavasti jokainen epäkohteliaisuus kuin pistin suoraan sydämeen.

Sain maistaa opiskelijaelämää. Suolaista. Juoksin puoli keskustaa hikipäissäni valmennustuntiin joka osoittautui olevankin peruutettu. Noh, liikunta virkistää kummasti ruumista ja mieltä.

Oi teitä immeisiä! Ich liebe euch! Te olette minulle niin tärkeitä!

Ja silti, miten yksinäisyys voikaan merkitä niin paljon. Tai lasillinen vettä. Tai sade. Päivän elementti olkoon H2O.

Now playing: Eläkeläiset - Humppalätäkkö

I don't want you around them. They're nasty-minded boys. - Humbert Humbert (James Mason)
Lolita (Stanley Kubrick, 1962)

keskiviikkona, syyskuuta 29, 2004

Soon moro!

Eilen Citymarketin kassa meinasi myydä minulle mäyräkoiran. Vieläpä 10 euron alennuksella. Täytyy harkita käynkö siinä kaupassa enää.

Hassu paikka nimeltä lukio ja ihmiset siellä herättävät kiistatta ristiriitaisia ajatuksia. Toisinaan rakastan sitä, toisinaan haluan viskata koko sonnan akkunasta alla hiipivän uskalluksen päälle. Eiköhän se tästä kuitenkin etene. Ihmiset saisivat olla ystävällisempiä toisilleen. Tulee vittumainen fiilis. Ja kun vituttaa, päitä alkaa putoilla. Yleensä syyttömien riveistä. Ja silloin - kenelläkään - ei - ole - kivaa.

Hohto on halvatun pelottava raina. Nicholsonin poika vetää rajua roolisuoritusta (jälleen kerran). Kubrick totisesti hallitsi kaikki genret (vaikka vastustankin elokuvien genretystä syvästi).

Taivas oli hassun värinen tänään. Kahtia jakautunut, kuin ihmiset sen alla.

Käteni tärisevät. Alati. Ne tärisevät kun tartun johonkin, kun esiinnyn, kun pitelen jotain... auf der Cafe haben geauertauntten. WTF?

Kuinka vihaankaan puhetta, sanoja, vihaankaan kirjoittamista.

Now playing: Ennio Morricone - Il Buono, Il Brutto, Il Cattivo - Titoli

How does it feel sittind behind that desk, Frank? - Morton (Gabriele Ferzetti)
- It's almost like holding a gun. Only much more powerful. - Frank (Henry Fonda)
C'era una volta il West (Sergio Leone, 1968)

perjantaina, syyskuuta 24, 2004

Erittäin mahdollista...

Hrmprhgrkle, aina tämä blogin väsääminen hukkuu muiden "projektien", lähinnä nenänkaivuun alle. Pitää kiristää tahtia ja Lepakkomiehen nahkavyötä.

Olen saanut uuden harrastuksen. Kirjoitan ylös mitättömyyksiä. Asioita jokapäiväisestä elämästä, joita ei tule ajatelleeksikaan. Aion muokata niistä ajan myötä käsikirjoituksen.

Aulassa rinnakkaisluokan tyttö katseli mehupurkkia.

Linja-auton kuljettaja oli kahvitauolla.

Bussissa laitapuolen kulkija örisee.

Koira värjöttelee ulkona kahlehdittuna.

Kaulahuivi oksalla.

Kaulahuivi oksalla?

Ai niin. Sininen.

Dalton Trumbon Johnny Got His Gun on loistava tutkielma ihmisyyden meriiteistä ja sodan kauhuista. Suosittelen sitä jokaiselle. Hätkähdyttävä teos kertakaikkiaan.

Nukkuminen on yllättävän kivaa. Ja se virkistää. Kokeilkaa oikeasti.

Käytiin katsomassa nuorisoteatteria. Mukava esitys kertakaikkiaan. Nuorten näyttelijöiden eläytymiskyky eritoten yllätti meikäläisen kun lihapulla kissanpennun.

Eräs sukulainen kuoli syöpään. Rauha hänelle.

Now playing: Metallica - One

It was all very queer, but queerer things were yet to come... Joe Gillis (William Holden)
Sunset Boulevard (Billy Wilder, 1950)

sunnuntaina, syyskuuta 19, 2004

Feuer Frei!

Olenko koskaan täysin yksin?

Prkle, Six Feet Under-boksin eka levy oli katselukelvoton. Kuva pikselöityi ja pomppi skenestä toiseen. Toivottavasti pariskunta Kalle ja Kaarina Kapitalisti antavat vaihtaa boksin putiikissaan.

Tämä viikko oli mullistuksellinen monessakin mielessä. Tunnen olevani uusi ihminen. Synnyn uudestaan joka aamu. Tuhkistani.

Äiti osti uuden nojatuolin ja sohvan. Kestää vielä ennen kun lokoisa perskuoppa syntyy tyynyyn. Mutta hyvää kelpaa odottaa.

Persoonallisuus on hyve. Tiettyyn, veteen piirrettyyn rajaan saakka.

Sain tehdä radion johdantokurssilla omaa avantgardeskittiä minidiskille. Unohtumaton eksperienssi. Avasin uusia ovia - ja poltin siltoja takanani.

Ai jeevana kun leffoja kerkiää katsomaan nykyisin vähän. Haihskuuli teettää enemmän duunia kun voisi kuvitella. Noh, eiköhän ongelma korjaannu ajan myötä.

Pirkka-tuotteet ovat erinomaisia hinta-laatusuhteiltaan. Erityisesti makeisia kannattaa suosia. Olen karkkiaddikti, ei sille mitään mahda. Mutta olen onnellinen addikti.

Tällaistako se onkin?

Älä päästä irti!

Now playing: Rammstein - Mein Herz Brennt

Well, nobody's perfect! - Osgood Fielding III (Joe E. Brown)
Some Like It Hot (Billy Wilder, 1959)